16.9.
Luokan oven luona luikertelee iloisesti supitteleva jono odottamassa henkilökohtaisten heippojen sanomista opettajalle. Ensin valitaan oven vierestä tapa: jalkafemmat, nyrkki, läpy tai hali. Joku lapsista haluaa valita kaikki ja kahteen kertaan. Se käy, koska tämä on tärkeä hetki opelle havainnoida, missä tunnelmissa lapsi lähtee kotia kohti.
Jokainen valitsee vielä pinkissä luokan ovessa olevista Paju-peikon tunnekuvista parhaiten tämän päivän fiiliksiä kuvaavan tunteen. Jos tunne on myönteinen, päivän yhteiset touhut päättyvät siihen. Väsymyskin on tässä vaiheessa päivää tunteena hyväksyttävä, jos sitä ei valitse joka kerta.
Surullisen ja tylsistyneen tunteen valitsijan kanssa vaihdetaan vielä muutama sana tarkemmin kuluneesta päivästä. Jos ikävät tunteet ovat syntyneet jonkun toisen aiheuttamana, asiat saadaan vielä selviteltyä ennen kuin ne lähtisivät repussa kotiin kasvamaan isommiksi möröiksi kuin ne oli tarkoitettu.
Taiteilija Sanna Vihannon maalaamat tunnekortit on tulostettavissa omaan käyttöön Pihkametsän tarinoita -sivustolta.
Eräänä syksynä Miten päivä sujui? -kortit puuttuivat ovesta kakkosluokan ensimmäisenä koulupäivänä. Ekaluokalla tähän rutiiniin tottunut poika huikkasi silloin ovelta: -Hei ope, missä kortit? Vastausta odottamatta hän läppäsi tyhjää kohtaa ovessa ja väläytti valloittavan hymynsä open suuntaan sanoen:
“I’m wonderful!”
Eheä-arjessa olemme päivittäin tekemisissä joskus jopa yhdeksänkymmenen lapsen kanssa. Pääosin opiskelemme kuitenkin pienissä, normaalia luokkakokoa vastaavissa ryhmissä.
Opettajien vaihtuminen kesken päivän vaatii onnistuakseen tarkat rutiinit. Meillä jokainen aamu alkaa kotiluokan opettajien pitämässä aamupiirissä luokka-asteittain. Aamutuokiossa käydään läpi kalenteri ja päivän ohjelma. Ekaluokalla suomeksi ja tokaluokalla englanniksi. Ohjelma on esillä kokoontumisluokassa koko päivän ajan. Tämän jälkeen päivä jatkuu pääosin tutun kaavan mukaisesti ja oppilaat osaavat liikkua lähellä toisiaan sijaitsevista luokista toisiin mutkattomasti.
Olemme kokeneet suurena rikkautena useamman opettajan ja oppilaan läsnäolon koululaisten arjessa. Pian koulun alettua uudet Eheä-luokkalaiset oppivat, että jokainen aikuinen osaa auttaa heitä tarvittaessa. Jo alusta saakka oppilaat istuvat ruokalassa sekotetuissa ryhmissä, saman porukan kanssa muutaman kuukauden kerrallaan. Kakkosluokkalaisista tulee tavallaan ykkösten kummeja, jotka toimivat esimerkkeinä koululaisen taidoissa ykkösluokkalaisille.
Pienten oppilaiden kanssa sattuu ja tapahtuu koko ajan. Yhteisestä arjesta on helpompi irrottaa aikuinen kuuntelemaan ja selvittämään tilanteita, kun päivän opetettava sisältö on useamman aikuisen hallussa. Käymme paljon pedagogisia keskusteluita oppilaiden kannalta parhaasta tavasta ja paikasta oppia. Joustavissa ryhmissä pystymme räätälöimään mahdollisimman hyvin erilaisia oppimisen polkuja ja keskittämään tukea sinne, missä sitä tarvitaan.
Toimiva ja turvallinen päivä useamman luokan yhteisessä arjessa syntyy:
🌱 hyvin määritellyistä ja toistuvista rutiineista
🌱 kotiluokan opettajasta, joka huolehtii yhteydenpidon koteihin ja kuuntelee lapsen kuulumiset kotiinlähtiessä
henkilökohtaisesti
🌱 huolellisesti suunnitelluista ryhmäyttämistuokioista
🌱 tiimin aikuisten kokonaisuuden hallinnasta
Joka syksy saamme huolehdittavaksemme erilaisia ja ainutlaatuisia persoonia; kimpullisen kedon kauneimpia kukkia. Tavoitteemme on taitavien floristien tavoin asetella kukkia erilaisiin maljakoihin, niille sopiville kasvupaikoille. Välillä kasaamme kukat yhteen suureksi näyttäväksi kimpuksi, jossa kaikki saavat loistaa omaa värikästä valoaan ympärilleen. Onnistuneessa kimpussa jokainen tuntee olevansa huomattu ja päivän jälkeen hän haluaa kertoa opettajallensa nuo maailman tärkeimmät sanat:
“I’m wonderful.”