20.8.2023
Luokan sälekaihtimien välistä kutsuva aurinko piirtyy seepran raidoiksi pienten koululaisten kasvoille. Oppilaat ovat juuri palanneet omilta työpisteiltään kaaripaikoille. He muistavat jo neljänä kertana viidestä, että opettajan odottaessa kaaressa hiljennytään automaattisesti. Tänään on yksi sellaisista kerroista. Kehumme oppilaita esimerkillisistä toimintatavoista ja annamme puheenvuoron innokkaasti viittaavalle pojalle:
“Ope, minä siivosin meidän pöydän kaikki jäljet,”
ilmoittaa poika silmissään valtavaa ylpeyttä siitä, mitä hän oli tehnyt yhteisen hyvinvoinnin eteen. Sydämessä läikähtää. Pojan onnen taakse pienestä arkisesta asiasta kätkeytyy pedagogisessa mielessä niin paljon enemmän.
